Ihminen on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus
Ihminen muodostaa kokonaisuuden, jossa on erilaisia ulottuvuuksia: fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen. Jokaisen osa-alueen hyvinvointi vaikuttaa meihin.
Fyysisen ulottuvuuden hyvinvointi eli riittävä lepo, liikunta ja ravinto heijastuvat muihin kokonaisuuden ulottuvuuksiin. Riittävä lepo tukee fyysistä terveyttä vähentämällä sairastumista esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen. Lepo ja uni vaikuttaa psykososiaaliseen terveyteen esimerkiksi vaikuttamalla mielialaa ja psyykkiseen vireyteen. Oppiminen tarvitsee myös tarpeeksi hyvälaatuista unta. Liikunta tukee suoraan fyysistä terveyttä, mutta se parantaa myös psykososiaalista terveyttä. Liikunta saa elimistön tuottamaan mielihyvää aiheuttavia endorfiinejä. Usein liikunta on myös sosiaalinen tapahtuma, jolloin se tukee sosiaalista hyvinvointia. Hyvä ravitsemus on kolmas fyysisen hyvinvoinnin ulottuvuus. Ravinnon kautta saadaan energiaa jaksamiseen. Energiansaannin lisäksi ravintoaineet vaikuttavat fyysiseen terveyteen. Ruokailu tuottaa meille itsessään mielihyvää tukien psyykkistä terveyttä ja ruokailu tapahtuu usein sosiaalisessa kontekstissa tukien sosiaalista terveyttä.
Sosiaalinen hyvinvointi tarvitsee toteutuakseen sosiaalisia suhteita. Sosiaaliseen hyvinvointiin sisältyy sosiaalisissa suhteissa saatava sosiaalinen tuki. Sosiaalinen tuki voi olla emotionaalista, tiedollista, toiminnallista tai henkistä toisilta saamaa tukea. Sosiaalisten suhteiden lukumäärällä ei niinkään ole merkitystä, vaan niiden laadulla. On tärkeää, että jokaisella on edes yksi luotettava ihminen, jonka kanssa voi jakaa asioitaan ja jolta saa muutenkin tarvittavaa sosiaalista tukea. Tämän läheisen henkilön ei tarvitse olla perheenjäsen. Sosiaalinen hyvinvointi vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin.
Psyykkinen hyvinvointi on mielen hyvinvointia, sitä miten ihminen kokee oman tilansa. Se sisältää muun muassa riittävän itsetunnon ja kyvyn hyödyntää voimavaroja. Psyykkinen hyvinvointi sisältää myös kokemuksen elämänhallinnasta, siitä että pystyy vaikuttamaan elämäänsä ja tarvittaessa muuttamaan elinolojaan suotuisammiksi itselleen.
Jokaiselle lukiolaiselle on tarjolla sosiaalista ja psyykkistä tukea. Näistä on kerrottu enemmän Lukio-opinnot – osiossa.
Stressi ja sen hallinta
Stressi tarkoittaa elimistön reagointia psyykkisesti tai fyysisesti kuormittaviin asioihin. Stressin syitä ovat esimerkiksi henkinen jännitys, tapaturmat, tulehdustilat ja ihmissuhdeongelmat. Lyhytaikainen stressi voi auttaa selviytymään esimerkiksi koetilanteessa parantamalla suorituskykyä, mutta pitkäaikaisena stressi vaikuttaa laajasti elimistössä aiheuttaen psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Pitkäaikaisesta stressistä voi seurata esimerkiksi laihtumista, yleiskunnon heikkenemistä, vastustuskyvyn heikkenemistä, unettomuutta ja masennusta.
Stressiä voi vähentää erilaisilla selviytymiskeinoilla. Voidaan käyttää ongelmaan puuttumista eli alkaa prosessoida asiaa esimerkiksi tiedollisesti hakemalla apua itseään huolestuttaviin ongelmiin. Tunnekeskeisessä selviytymiskeinossa negatiivisten asioiden sijasta ajatukset keskitetään positiivisiin asioihin. Huolehtimalla hyvästä fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä terveydestä voidaan ehkäistä ja hoitaa stressiä. Lisäksi lukiolaiselle tärkeinä jaksamisen keinoina toimivat priorisointi- ja ajanhallintataidot. Pienillä asioilla, kuten kalenterin käyttämisellä on jo merkitystä. Sopiva ajankäyttö koulun ja vapaa-ajan suhteen auttaa jaksamaan ja saamaan parhaimmat tulokset myös oppimisen suhteen. Opiskelussa itselle tärkeisiin asioihin keskittyminen auttaa laittamaan opiskelussa asioita tärkeysjärjestykseen. Kaikkeen ei tarvitse opiskelussakaan käyttää samaa panostamista. Aikataulun tekemisestä kurssin materiaalin Oppiminen ja opiskelutaidot – osiossa tarkemmin.
SuuntaviivojaOP01 Minä opiskelijana 15.3.2017