6.3 Elämänhallinta

Ihminen on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus

Ih­mi­nen muo­dos­taa ko­ko­nai­suu­den, jos­sa on eri­lai­sia ulot­tu­vuuk­sia: fyy­si­nen, so­si­aa­li­nen ja psyyk­ki­nen. Jo­kai­sen osa-alu­een hy­vin­voin­ti vai­kut­taa mei­hin.

Fyy­si­sen ulot­tu­vuu­den hy­vin­voin­ti eli riit­tä­vä lepo, lii­kun­ta ja ra­vin­to hei­jas­tu­vat mui­hin ko­ko­nai­suu­den ulot­tu­vuuk­siin. Riit­tä­vä lepo tu­kee fyy­sis­tä ter­veyt­tä vä­hen­tä­mäl­lä sai­ras­tu­mis­ta esi­mer­kik­si tyy­pin 2 di­a­be­tek­seen. Lepo ja uni vai­kut­taa psy­ko­so­si­aa­li­seen ter­vey­teen esi­mer­kik­si vai­kut­ta­mal­la mie­li­alaa ja psyyk­ki­seen vi­rey­teen. Op­pi­mi­nen tar­vit­see myös tar­peek­si hyvä­laa­tuis­ta unta. Lii­kun­ta tu­kee suo­raan fyy­sis­tä ter­veyt­tä, mut­ta se pa­ran­taa myös psy­ko­so­si­aa­lis­ta ter­veyt­tä. Lii­kun­ta saa eli­mis­tön tuot­ta­maan mie­li­hy­vää ai­heut­ta­via en­dor­fii­ne­jä. Usein lii­kun­ta on myös so­si­aa­li­nen ta­pah­tu­ma, jol­loin se tu­kee so­si­aa­lis­ta hy­vin­voin­tia. Hyvä ra­vit­se­mus on kol­mas fyy­si­sen hy­vin­voin­nin ulot­tu­vuus. Ra­vin­non kaut­ta saa­daan ener­gi­aa jak­sa­mi­seen. Ener­gi­an­saan­nin li­säk­si ra­vin­to­ai­neet vai­kut­ta­vat fyy­si­seen ter­vey­teen. Ruo­kai­lu tuot­taa meil­le it­ses­sään mie­li­hy­vää tu­kien psyyk­kis­tä ter­veyt­tä ja ruo­kai­lu ta­pah­tuu usein so­si­aa­li­ses­sa kon­teks­tis­sa tu­kien so­si­aa­lis­ta ter­veyt­tä.

So­si­aa­li­nen hy­vin­voin­ti tar­vit­see to­teu­tu­ak­seen so­si­aa­li­sia suh­tei­ta. So­si­aa­li­seen hy­vin­voin­tiin si­säl­tyy so­si­aa­li­sis­sa suh­teis­sa saa­ta­va so­si­aa­li­nen tuki. So­si­aa­li­nen tuki voi olla emo­ti­o­naa­lis­ta, tie­dol­lis­ta, toi­min­nal­lis­ta tai hen­kis­tä toi­sil­ta saa­maa tu­kea. So­si­aa­lis­ten suh­tei­den luku­mää­räl­lä ei niin­kään ole mer­ki­tys­tä, vaan nii­den laa­dul­la. On tär­ke­ää, että jo­kai­sel­la on edes yksi luo­tet­ta­va ih­mi­nen, jon­ka kans­sa voi ja­kaa asi­oi­taan ja jol­ta saa muu­ten­kin tar­vit­ta­vaa so­si­aa­lis­ta tu­kea. Tä­män lä­hei­sen hen­ki­lön ei tar­vit­se olla per­heen­jä­sen. So­si­aa­li­nen hy­vin­voin­ti vai­kut­taa psyyk­ki­seen hy­vin­voin­tiin.

Psyyk­ki­nen hy­vin­voin­ti on mie­len hy­vin­voin­tia, sitä mi­ten ih­mi­nen ko­kee oman ti­lan­sa. Se si­säl­tää muun mu­as­sa riit­tä­vän itse­tun­non ja ky­vyn hyö­dyn­tää voi­ma­va­ro­ja. Psyyk­ki­nen hy­vin­voin­ti si­säl­tää myös ko­ke­muk­sen elä­män­hal­lin­nas­ta, sii­tä että pys­tyy vai­kut­ta­maan elä­mään­sä ja tar­vit­ta­es­sa muut­ta­maan elin­o­lo­jaan suo­tui­sam­mik­si it­sel­leen.

Jo­kai­sel­le lu­ki­o­lai­sel­le on tar­jol­la so­si­aa­lis­ta ja psyyk­kis­tä tu­kea. Näis­tä on ker­rot­tu enem­män Lu­kio-opin­not – osi­os­sa.

Stressi ja sen hallinta

Stres­si tar­koit­taa eli­mis­tön re­a­goin­tia psyyk­ki­ses­ti tai fyy­si­ses­ti kuor­mit­ta­viin asi­oi­hin. Stres­sin syi­tä ovat esi­mer­kik­si hen­ki­nen jän­ni­tys, tapa­tur­mat, tu­leh­dus­ti­lat ja ih­mis­suh­de­on­gel­mat. Ly­hyt­ai­kai­nen stres­si voi aut­taa sel­viy­ty­mään esi­mer­kik­si koe­ti­lan­tees­sa pa­ran­ta­mal­la suo­ri­tus­ky­kyä, mut­ta pit­kä­ai­kai­se­na stres­si vai­kut­taa laa­jas­ti eli­mis­tös­sä ai­heut­ta­en psyyk­ki­siä ja fyy­si­siä oi­rei­ta. Pit­kä­ai­kai­ses­ta stres­sis­tä voi seu­ra­ta esi­mer­kik­si laih­tu­mis­ta, yleis­kun­non heik­ke­ne­mis­tä, vas­tus­tus­ky­vyn heik­ke­ne­mis­tä, unet­to­muut­ta ja ma­sen­nus­ta.

Stres­siä voi vä­hen­tää eri­lai­sil­la sel­viy­ty­mis­kei­noil­la. Voi­daan käyt­tää on­gel­maan puut­tu­mis­ta eli al­kaa pro­ses­soi­da asi­aa esi­mer­kik­si tie­dol­li­ses­ti ha­ke­mal­la apua it­se­ään huo­les­tut­ta­viin on­gel­miin. Tun­ne­kes­kei­ses­sä sel­viy­ty­mis­kei­nos­sa ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den si­jas­ta aja­tuk­set kes­ki­te­tään po­si­tii­vi­siin asi­oi­hin. Huo­leh­ti­mal­la hy­väs­tä fyy­si­ses­tä, so­si­aa­li­ses­ta ja psyyk­ki­ses­tä ter­vey­des­tä voi­daan eh­käis­tä ja hoi­taa stres­siä. Li­säk­si lu­ki­o­lai­sel­le tär­kei­nä jak­sa­mi­sen kei­noi­na toi­mi­vat pri­o­ri­soin­ti- ja ajan­hal­lin­ta­tai­dot. Pie­nil­lä asi­oil­la, ku­ten ka­len­te­rin käyt­tä­mi­sel­lä on jo mer­ki­tys­tä. So­pi­va ajan­käyt­tö kou­lun ja va­paa-ajan suh­teen aut­taa jak­sa­maan ja saa­maan par­haim­mat tu­lok­set myös op­pi­mi­sen suh­teen. Opis­ke­lus­sa it­sel­le tär­kei­siin asi­oi­hin kes­kit­ty­mi­nen aut­taa lait­ta­maan opis­ke­lus­sa asi­oi­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Kaik­keen ei tar­vit­se opis­ke­lus­sa­kaan käyt­tää sa­maa pa­nos­ta­mis­ta. Aika­tau­lun te­ke­mi­ses­tä kurs­sin ma­te­ri­aa­lin Op­pi­mi­nen ja opis­ke­lu­tai­dot – osi­os­sa tar­kem­min.

“Pie­nil­lä asi­oil­la, ku­ten ka­len­te­rin käyt­tä­mi­sel­lä on jo mer­ki­tys­tä, stres­sin hal­lin­nas­sa ja jak­sa­mi­ses­sa.”

Suun­ta­vii­vo­jaOP01 Minä opis­ke­li­ja­na 15.3.2017