6.2 Haaveet, arvot, vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet

Itse­tun­te­muk­seen si­säl­tyy tie­tä­mys omis­ta haa­veis­ta, ar­vois­ta, vah­vuuk­sis­ta ja kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta. Kaik­kien näi­den tie­dos­ta­mi­nen vaa­tii py­säh­ty­mis­tä, poh­ti­mis­ta ja sa­noit­ta­mis­ta. Nämä luo­vat tär­ke­ää poh­jaa va­lin­noil­lem­me, ku­ten am­ma­tin­va­lin­nal­le, jo­ten tä­hän kan­nat­taa käyt­tää ai­kaa.

Haa­vei­ta kan­nat­taa kuun­nel­la. Nii­den kaut­ta voi au­e­ta uu­sia ide­oi­ta. Kai­ken ei tar­vit­se olla re­a­lis­tis­ta. Mah­dol­li­sim­man laa­ja ajat­te­lu voi ava­ta esi­mer­kik­si jat­ko-opin­to­jen kan­nal­ta joi­tain täy­sin uu­sia, eri­lai­sia ide­oi­ta. Ide­oi­ta voi vie­dä eteen­päin ja poh­tia vä­hi­tel­len nii­den re­a­lis­ti­suut­ta.

Ar­vot ku­vaa­vat ta­voit­tei­ta elä­mäs­sä. Ar­vot osal­taan mo­ti­voi­vat te­ke­mään jo­tain. Toi­saal­ta voi olla asi­oi­ta, jot­ka ovat yk­si­lön ar­vo­jen vas­tai­sia. Ar­vo­ja voi­daan luo­ki­tel­la (su­luis­sa esi­mer­kik­si mi­ten nä­kyy): he­do­ni­set (unel­man ta­voit­te­lu), vi­taa­li­set (toi­me­li­ai­suus), es­teet­ti­set (kau­neus), te­o­reet­ti­set (asi­an­tun­ti­juus), us­kon­nol­li­set (lau­peus), so­si­aa­li­set (huo­len­pito), mah­ti­ar­vot (me­nes­tys), oi­keus­ar­vot (oi­keu­den­mu­kai­suus), eet­ti­set ar­vot (elä­män kun­ni­oit­ta­mi­nen).

Jo­kai­sel­la on asi­oi­ta, jois­sa on hyvä, eli vah­vuuk­sia. Osa pys­tyy ni­me­ä­mään nii­tä hel­pom­min kuin toi­nen, mut­ta nii­tä kan­nat­taa jo­kai­sen py­säh­tyä poh­ti­maan. Jo­kai­sen luon­ne si­säl­tää vah­vuuk­sia, mut­ta vah­vuu­det voi­vat olla myös opit­tu­ja asi­oi­ta, ka­pa­si­teet­tia. Vah­vuuk­sia sel­vit­tä­es­sä voi poh­tia it­sel­le help­po­ja asi­oi­ta, ja asi­oi­ta, joi­ta te­kee mie­lel­lään, ja joi­hin kiin­nit­tää huo­mi­o­ta tai jois­ta on saa­nut po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta. Osa vah­vuuk­sis­ta saat­taa olla käy­tös­sä vain tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa, jo­ten vah­vuuk­sien poh­ti­mi­nen ja nii­den hyö­dyn­tä­mi­sen poh­ti­mi­nen on tär­ke­ää. Tun­nis­tet­ta­es­sa vah­vuuk­sia ja huo­ma­tes­sa, että nii­tä voi käyt­tää muis­sa­kin yh­teyk­sis­sä, pu­hu­taan siir­ret­tä­vis­tä tai­dois­ta. Nämä saat­ta­vat nä­kyä sel­vim­min esi­mer­kik­si toi­mi­mi­se­na ryh­mä­työs­ken­te­ly­ti­lan­teis­sa. Ryh­mä­työ­ti­lan­teis­sa on mo­nen­lai­sia teh­tä­viä ja tai­to­ja, ku­ten suun­ni­tel­mal­li­suus, ajan­käy­tön­hal­lin­ta, no­pei­den pää­tös­ten te­ke­mi­nen, joi­ta ei aina tun­nis­te­ta vah­vuuk­sik­si tai ai­na­kaan nii­tä ei hyö­dyn­ne­tä muis­sa ti­lan­teis­sa.

Omien kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den poh­ti­mi­nen ja tun­nis­ta­mi­nen on myös tär­ke­ää esi­mer­kik­si am­ma­tin­va­lin­nan kan­nal­ta. Mit­kä ovat nii­tä asi­oi­ta, jois­ta on niin kiin­nos­tu­nut, että jak­saa ke­hit­tää niis­sä it­se­ään? Ke­hit­tä­mäl­lä tai­to­ja niis­tä tu­lee vah­vuuk­sia.