5.1 Lukion oppimiskäsitys

Op­pi­mi­ses­sa voi tul­la pa­rem­mak­si. Eri­tyi­ses­ti asen­teel­la on mer­ki­tys­tä opis­ke­le­mi­ses­sa ja op­pi­mi­ses­sa. Li­säk­si oi­ke­an­lai­nen ajan­käyt­tä­mi­nen opis­ke­le­mi­ses­sa on op­pi­mi­sen kan­nal­ta tär­ke­ää. Ky­vyt ja lah­jak­kuus ei­vät niin­kään mää­rää op­pi­mis­ta, vaik­ka moni näin ajat­te­lee. Ai­kai­sem­min val­lal­la ol­lei­den eri­lais­ten op­pi­mis­tyy­lien, jot­ka poh­jau­tu­vat esi­mer­kik­si eri ais­tien käyt­töön, on to­det­tu ole­van paik­kaan­sa pi­tä­mät­tö­miä.

Tänä päi­vä­nä val­lit­see kä­si­tys, että moni­puo­li­sil­la op­pi­mis­ta­voil­la saa par­haan op­pi­mis­tu­lok­sen. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on, että ope­tel­ta­vaa asi­aa on muo­kat­tu työ­muis­tis­sa ja lii­tet­ty ai­kai­sem­piin ko­ke­muk­siin ja tie­toi­hin. Kes­kit­ty­mis­ky­vyl­lä on myös mer­ki­tys­tä op­pi­mi­ses­sa. Yh­des­sä opis­ke­lul­la on myös mo­nia po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia op­pi­mi­sen kan­nal­ta.

Ny­kyi­sen lu­ki­on ope­tus­suun­ni­tel­man (LOPS2016) op­pi­mis­kä­si­tys nä­kee opis­ke­li­jan ak­tii­vi­suu­den ja itse­oh­jau­tu­vuu­den op­pi­mi­sen läh­tö­koh­ta­na. Opis­ke­li­ja vai­kut­taa omaan op­pi­mi­seen­sa aset­ta­mal­la it­sel­leen ta­voit­teet, joi­ta koh­den hän ete­nee. Opis­ke­li­jan itse­oh­jau­tu­vuus nä­kyy asi­oi­hin pe­reh­ty­mi­sen ta­so­na: hän voi va­li­ta, mi­hin asi­oi­hin sy­ven­tyy enem­män ja mis­tä opis­ke­lee vain pää­a­si­at.  Täl­lai­nen itse­oh­jau­tu­vai­suus li­sää myös mo­ti­vaa­ti­o­ta.

Ope­tus­suun­ni­tel­man op­pi­mis­kä­si­tyk­sen mu­kaan opis­ke­li­ja ra­ken­taa uut­ta tie­toa ja sa­mal­la osaa­mis­taan ai­kai­sem­man tie­don pääl­le. Taus­tal­la on 1950-lu­vun lo­pul­ta käy­tös­sä ol­lut Bloo­min tak­so­no­mia ja sen poh­jal­ta laa­dit­tu An­der­so­nin ja Krath­woh­lin muun­nel­ma (2001). Alim­mal­la ta­sol­la on muis­ta­mi­nen, joka luo poh­jan sil­le, että voi ym­mär­tää kä­sit­teen. Ym­mär­tä­mi­sen jäl­keen voi so­vel­taa kä­si­tet­tä, ja sen jäl­keen ana­ly­soi­da ja ar­vi­oi­da sitä. Ylim­mäl­lä ta­sol­la ole­va luo­mi­nen vaa­tii asi­an muis­ta­mis­ta, ym­mär­tä­mis­tä, so­vel­ta­mis­ta, ana­ly­soi­mis­ta ja ar­vi­oi­mis­ta. Käy­tän­nös­sä op­pi­mi­nen ei ete­ne näin sel­ke­äs­ti hie­rar­ki­as­sa eteen­päin: esi­mer­kik­si ym­mär­tä­mis­tä voi­daan pi­tää koko ajat­te­lun pää­mää­rä­nä, sa­moin luo­mis­ta voi yh­dis­tel­lä eri ta­soi­hin. Ylei­ses­ti pe­rus­a­si­oi­den pi­tää olla kun­nos­sa, jot­ta voi työs­ken­nel­lä ylem­mil­lä ta­soil­la.

Oh­jaus ja ra­ken­ta­va pa­lau­te ovat kes­kei­sis­sä mer­ki­tyk­sis­sä opis­ke­li­jan työs­ken­te­lys­sä. Op­pi­mi­nen ta­pah­tuu moni­puo­li­sin me­ne­tel­min vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa esi­mer­kik­si mui­den opis­ke­li­joi­den, opet­ta­jan ja eri asi­an­tun­ti­joi­den kans­sa. Lu­ki­on ope­tus­suun­ni­tel­man (LOPS2016) op­pi­mis­kä­si­tys poh­jau­tuu siis nyky­ai­kai­seen, tut­ki­muk­siin poh­jau­tu­vaan kä­si­tyk­seen op­pi­mi­ses­ta.

Bloo­min tak­so­no­mi­al­la voi­daan ku­va­ta tie­to­jen ja tai­to­jen omak­su­mi­sen ta­so­ja.